Sightseeing

Eilen käytiin tutustumassa yliopiston kirjastoon, joka oli iso ja moderni. Siellä vapaasti liikkuakseen tosin pitää olla joku kortti, johon pitää otattaa itsestään kuva (normaalit passikuvat ei kelpaa!?), jonka saadakseen pitää ilmeisesti jonottaa palvelutiskillä kaks tuntia. Parasta. No ehkä kokeilen maanantaina. Sit meillä kolmella fennougristivaihtarilla oli treffit laitoskoordinaattorimme kanssa, joka puhui kaunista ja selvää unkaria ja vaikutti muutenki kivalta. Saatiin suomalais-ugrilaisen laitoksen syksyn opetusaikataulut, joista saadaan kai valita vapaasti mitä halutaan. Oli myös kiva tietää, että yliopiston sivuilla kurssien yhteydessä mainittu opintopistesaldo ei tarkoitakaan ECTS-pisteitä, vaan pisteitä tulisikin oikeasti enemmän kuin mitä olimme ajatelleet. Jes jes. Oon ihan innoissani opintojen alkamisesta! Haluaisin kans mennä jolleki unkarin kielen kurssille, että voisin ainakin jossain olla rehellisesti vajaa ulkomaalainen, mut ilmeisesti nää Erasmus-tyypit ei kuitenkaan tiedä mistään edistyneempien unkarinkursseista mitään, eli mun pitää mailata jolleki Hungarian Studies -laitoksen tyypille. Kikkels kokkels.

Illalla oli sit viel ekat Erasmus-bileet, jotka nyt oli ehkä just yhtä kauheeta kuin mitä saattaa odottaa, mut onneks oli mahdollisuus olla myös terassilla pois kauheen jumputusmusiikin kuuluvuusalueelta. Juttelin mm. tsekille, joka oli ihan innoissaan Suomen jääkiekkomaajoukkueesta ja Tarja Turusesta ja unkarilaiselle Erasmus-tuutorille, joka oli aivan otettu ja liikuttunut päästessään ekaa kertaa elämässään puhumaan äidinkieltään ulkomaalaisen kanssa. Nää on niin liikkiksiä täällä ja samalla motivoivat mua parantamaan kielitaitoani ja puhumaan unkaria entistä rohkeammin.

Vaikka bileet hieman venähtivät ja pääsin nukkumaan vasta neljän jälkeen aamulla, nousin yhdeksältä taas pirteänä kuin peipponen. Tänään piti olla paikallisten opiskelijoiden järjestämä sigthseeing-hommeli, mutta kun ketään ei ilmaantunut paikalle, lähettiin sit kahden saksalaisen ja yhden ranskalaisen kaa keskenämme kiertelemään satunnaisesti valikoituja nähtävyyksiä.

Otin tästä rakennuksesta kuvan, koska se on niin kivan näköinen. Vähän myöhemmin selvis, että se on joku oikeekin nähtävyys, Reök-palota (Reök-palatsi), jugend-tyylinen pykäelmä vuodelta 1907. Tönön suunnitteli joku traagisen lyhyen elämän elänyt dudex. Taannoin siinä on vissiin ollut asumuksiakin, mut nykyään lähinnä näyttelytoimintaa. Voishan tuolla sisälläkin joskus käydä.

Oltaisiin haluttu käydä Szegedin synagogassa, joka on yksi suurimpia maailmassa, mutta osuttiin paikalle just jonkun juhlapyhän aikaan, joten se oli tietty kiinni. Porteilla kolkutteli lisäksemme yksi brittituristi, joka aikoi olla Szegedissä vaan pari päivää ja harmitteli, ettei päässyt synagogassa käymään. Tyyppi oli kiertelemässä huudeja ja aikoi seuraavaks jatkaa reissuaan Serbiaan. Oijjoi! Mut nii, onneks meille vaihtareille tulee viel tilaisuuksia päästä tuolla synagogassa vierailemaan.

Yllä satunnaisia kivoja taloja ja rakastan sinua kadussa.

Klauzál tér ja häiritseviä kuvia, joiden on ilmeisesti tarkoitus lisätä tietoisuutta rintasyövästä.

Löydettiin kans Fidesz-puolueen paikallisjaosto!

Sissin patsas. Ensin ihmeteltiin Sissin maanista ilmettä, kunnes lähempi tarkastelu osoitti, että keisarinnaparan silmät olivat pelkät kuopat.

Szegedin kansallisteatteri. Vois sielläki ehkä kävästä kääntymässä jossain vaiheessa.

Satunnaisia kivoja taloja. Toiseksi alimmassa kuvassa kirkko, joka ilmeisesti aina tasatunnein soittaa melodian, oli aika kiva kuuloista ja vähän erilaista ku Turun tuomiokirkon kellojen monotoninen kolkutus. Alimmassa kuvassa Anna Fürdő, elikkäs kylpylä, johon aiomme huomenna mennä löllyttelemään. On vähintäänkin omituista, että oon vaihtoani ennen käynyt Unkarissa neljä kertaa ja viettänyt sen maaperällä yhteensä yli kaksi kuukautta, enkä oo kertaakaan käynyt yhdessäkään terveyskylpylässä, joista maa on kuitenkin kuuluisa. Onneksi tilanne vihdoin korjaantuu!

Anna kävi vaihtamassa rahaa paikassa, joka sijaitsi samalla sisäpihalla seksikaupan kanssa. Kaupan ulkopuolella oli tämmösiä hauskoja nukkeja esittelemässä liikkeen tuotevalikoimaa.

Seuraavaks mentiin syömään aika kivaan intialaisen ravintolaan nimeltä Taj Mahal (miten omaperäistä), jonne ei tosin pähkinäallergisten kannata mennä, koska seurueemme pähkinäallergikko sai ruoastaan oireita, vaikka oli nimenomaan pyytänyt täysin pähkinätöntä ruokaa. Tää episodi päättyi muutenkin vähän omituisesti, kun ilmeisesti ydinvoimakeskustelumme innoittamana seurueemme ranskalaisvahvistus alkoi aivan yllättäen avautua muistakin poliittisista mielipiteistään koskien homoavioliittoa, joka on totta kai sama asia kuin sisarusavioliitot ja mitä kaikkee. Minä ja saksalaiset sit pahastuimme kollektiivisesti ja päätettiin, että ehkä on parempi, jos emme hänen kanssaan enää hengais. Oispa kyl toivottavaa, et kaikki rasistit, seksistit ja homofoobikot toisivat vastenmieliset näkemyksensä esiin yhtä suoraan ja yhtä lyhyen tuttavuuden jälkeen kuin tää tyyppi, jotta tietäis olla tuhlaamatta aikaansa näiden seurassa. Huoh.

Szegedin-kiertueemme viimeinen etappi oli tällä kertaa Szent István tér, joka ei oo kauheen kaukana mun kämpiltä, ja jossa on aika vekkuli vesitorni.

Puistosta sit bongattiin vielä neljä ihanaa unkarilaismammaa, joita pyydettiin ottamaan meistä ryhmäkuva, kas tässä tulos:

Ps. Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi!
Pps. Kissa.