keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Puuroa, puliukkoja ja puhelinongelmia

Aamulla heräsin puoli tuntia ennen herätyskelloa ja aloin keittää kaurapuuroa. Hiutaleet oli ehkäpä hiukan isompia kuin Suomessa (nagyszemű eli suurijyväisiä), joten rakenne ei ollut ihan yhtä puuromainen ku suomalaisilla hiutaleilla, mut kelpo puuro tuli silti. Ennen yliopistolle lähtöä listasin vielä koodeineen ja opettajineen kaikki kurssit, mitä voisin ottaa siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa. Ei kiinnostanut. Sen sijaan rehtori kertoi, että Szeged on asukaslukuun suhteutettuna Unkarin opiskelijapitoisin kaupunki. Sit oli aika pitkään jotain seisoskeluu ja haahuiluu ja odotteluu, joiden aikana tosin sain aikaiseksi tavata kolmannen meistä fennougristivaihtareista, virolaisen Tartosta. Toinen, saksalainen, olikin jo ennalta tuttu. Sit sovittiin laitoskoordinaattorimme kanssa huomiselle treffit. Ehkä silloin kiinnostaa kurssilistaukset, saa nähdä.



Sit ku oltiin odoteltu ja seisoskeltu tarpeeksi, läksivät kunkin tiedekunnan opiskelijat tuutoreiden johdattamana teilleen. Me suuntasimme siis humanistisen tiedekunnan rakennukseen, jossa täytettiin taasen jotkut rekisteröitymiskaavakkeet. Sen jälkeen kävin kaverin kanssa kivassa tee/kahvi/suklaa/viini-puodissa ja ostin paketin teetä. Sit kävin hakemassa aasialaistyylisestä pikaruokalasta kelvon tofuriisimätön (840 ft, n. 2,8 €), jonka nautin nurtsilla istuen. Siihen tuli sit joku pyytelemään rahaa vauvamasuaan hieroen, enkä tietty voinu kieltäytyä ni heitin hänelle sit jotain killinkei. Pitänee budjetoida joku kuukausittainen summa kerjäläisten lahjomiseen ku eilenki annoin rahaa jolleki vekkulille puliukolle. Tai sit pitäis vaan lopettaa rikkaan näköisenä lojuminen julkisilla paikoilla. Myöhemmin tää sama nainen tuli mua viel vastaan, tällä kertaa sillä oli tosin mukana joku miekkonen, jolla oli kerjuussaan aika päällekäyvä tyyli, vaikka kerroin jo lahjoneeni seuralaistaan. Tällä kertaa pysyivät kukkaron nyörit kiinni.



Seuraavaksi suuntasin ESN:n (Erasmus Student Network) toimistolle, josta asioin itselleni unkariksi ESN-kortin (jolla saa ehkä jotain alennuksia, en tiä?) ja sim-kortin. Kotona sit yritin aktivoida korttia Vodafonen nettisivuilla, mutta väittivät, että kortti kyseisellä numerolla ois jo rekisteröity. Ääöäöä. Pitänee huomenna mennä itkee ESN:lle. No mutta, toimistolla sain uusia kavereita lyöttäytyessäni parin saksalaisen ja yhden turkkilaisen seuraan. Käytiin limuilla ja yhdessä kirkossa, jonka torniin oltais haluttu päästä pällistelemään maisemia, mutta oltiin kai liian myöhään liikkeellä, koska pyysivät tulemaan huomenna uudestaan. Sit mentiin saksalaisten kaa vielä istuskelemaan Tiszajoen rantaan. Ihmeteltiin miksei englannin kielessä oo vastaavaa sanaa kuin suomen aamupäivä tai unkarin délelőtt, mut keksittiin sit et 'prenoon' vois olla oiva ilmaisu. Mä sit vielä hoksasin, että iltapäivä vois sit vastaavasti olla 'postnoon', toiset sit huomauttivat että myös sellanen sana on olemassa kuin afternoon. Ei vissiin tee tää kielisekamelska hyvää minkään kielen osaamiselle. Heho. Noni. Huomenna sit on yliopistolla taasen jotain infopläjäyksii ja vaihteeksi rekisteröitymistä, kun kerta tai kaks ei riitä.

Ps. Kuvat on viime lokakuulta Budapestista, kun en täällä oo jaksanut kameraa kanniskella, ja kuvaton postaushan nyt ois aivan tylsä. Yritän ottaa näiltäkin huudeilta kuvia ehkä jo huomenna, niin näätte tekin, millasessa metropolissa täällä oikein elellään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti