Ekat hetket Szegedissä

Kämppiksen kissa Muki

Täällä sitä sitten ollaan! Lento lähti Turusta eilen puoli kahden maissa, ja sitä ennen oli ihan järkyttävä kiire vanhaa kämppää siivotessa, rahaa vaihtaessa ja ympäri kaupunkia juostessa. Onneksi oli auto alla, ja ehdinkin lentokentälle kirjaimellisesti viimeisellä minuutilla ennen portin sulkeutumista. Aikatauluttamistaidoissani lienee vielä hiomisen varaa. Matkalla Ferihegyn (Budapestin) lentokentältä Szegediin pääsin ilahtumaan unkarilaisten ystävällisyydestä: bussista poistuessani sain apua painavan laukkuni nostamisessa ja ykkösluokan vaunusta minut poistanut konduktöörikin suoritti toimensa ystävällisesti ja hymyssä suin.

Kämppä, jonka jaan unkarilaisen tyypin ja tämän kissan kanssa, ei sijaitse ihan lähellä yliopistoa, mutta kävellen pääsee, ja yliopistolta saamme käsittääkseni maksuttomat kausikortit kaupungin julkiseen liikenteeseen. Kämppis on kiva ja puhuu mulle pyynnöstäni vain unkaria. Oma unkarini on hienoisessa ruosteessa, mut eiköhän tää tästä, kun kielikylpyä on kotona ja kylillä ja ensi viikosta alkaen myös yliopistolla kurssien alkaessa.

Tänään aamupäivällä yliopistolla oli ohjelmaa, joka sisälsi rekisteröitymistä, Erasmus Student Networkin esittäytymistä ja pienen esitelmän Szegedistä. Sen jälkeen lyöttäydyin toviksi keväiseltä IFUSCO-reissulta tutun saksalaisen seurueeseen. Pehmentää huomattavasti laskua uuteen ympäristöön, että on edes yksi tuttu naama seassa. Ja on onneks toinenkin, italialainen kielikurssikaveri parin vuoden takaa. Ei olla täällä vielä nähty, mutta tänään illastamme yhdessä, kivaa!