Pitsaa ja peikkoheviä

Vietin kuluneen viikonlopun Budapestissä. Alun pitäen tarkoitus oli mennä vain tapaamaan Suomesta lomalle saapuvia tyyppejä, mutta suunnitelmiin tuli lisäksi skandinaavishenkinen kulttuuripläjäys, kun päätinkin liittyä perjantaina osaksi kahdeksanhenkistä suomalais-saksalais-italialaista seuruetta, jonka määränpäänä oli suomalaisen Finntrollin Budapestin-keikka. Yhtye ei kuulu ykkössuosikkeihini, mutta heillä on joitain hyviä kappaleita, ja totta kai kansallistunteellakin oli oma osansa lipunostopäätöksessä.

Matkaseuruetta odotellessani ikuistin Szegedin rautatieaseman ratapihan

Lähdettiin Szegedistä noin kolmelta iltapäivällä. Ei tiedetty, että mitkä on ykkös- ja mitkä kakkosluokan vaunuja, mut istuttiin semmoseen ovelliseen kuuden hengen loosiin, joita täällä on ilmeisesti kaikissa junissa, eikä konduktööri pyytänyt meitä vaihtamaan vaunua. Voitto.

Hevitukat ojennuksessa

Juna saapui Budapestin läntiselle rautatieasemalle (Nyugati pályaudvar) viiden maissa. Osalla seurueen jäsenistä ei ollut vielä majapaikkaa tulevaksi yöksi, joten meidän piti kiertää parit hostellit ennen kuin kaikille saatiin varmistettua tyyny, jolle päänsä kallistaa. Deák Ferenc tériltä sit viimein hypättiin raitiovaunuun nro. 47, joka vei suoraan keikkapaikan, Club 202:n, eteen. Oli ihan kummallinen tunne saapua täällä keskellä Eurooppaa paikkaan, joka on pullollaan mustapaitaisia skandinaavisen metallin ystäviä. Tultiin paikalle noin kahdeksalta, jolloin illan ensimmäinen esiintyjä, islantilainen Skálmöld, oli jo ehtinyt esiintyä. Färsaarilta kotoisin oleva Týr alkoi kuitenkin soittaa melko pian. Týriä olin aiemmin kuunnellut vähänlaisesti, mutta reipas meininki (ja laulajan nahkahousut...) ja erityisesti fäärinkieliset laulut saivat hyvälle mielelle.

Týr

Finntrollin keikan aikana olin lavalta sen verran kaukana, että julkaisukelpoisia kuvia en heistä saanut. Bändin tyypeillä oli kuitenkin hauskoja maskeja, tekokorvia ym. rekvisiittaa yllään. Olen kuunnellut yhtyeeltä lähinnä Jaktens Tid -albumia, joka edustaa heidän varhaisempaa tuotantoaan. Kyseiseltä levyltä soitetut kaksi (?) biisiä edustivatkin minulle keikan kohokohtia, samoin kuin hitti Trollhammaren. Muuten keikan pituus ja biisien vaihtelevuus eivät oikein olleet keskenään tasapainossa, joten ehdin jo tylsistyä ennen keikan loppua.

Keikan loputtua jäätiin hetkeksi keikkapaikalle ja lähdettiin sitten illan toiseksi viimeisellä ratikalla takas kohti keskustaa. Menin vielä hetkeksi kavereiden hostellille notkumaan, sillä oma majoitusseurani Suomesta saapui Budapestiin vasta yöllä. Matka omalle kämpälle ei onneksi ollut pitkä, joten se taittui mukavasti kävellen. Meno oli perjantaiyöllä aika vilkasta, ja oli jännää kuulla kaduilla niin paljon englantia, Szegedissä kun ei juuri kuule muuta kuin unkaria. Viikonlopun aikana myös suomalaisia tuli useaan otteeseen vastaan. Oli kans hauskaa, että perjantain ja lauantain aikana multa tultiin kysymään suunnistusneuvoja yhteensä kolmesti (kaks kertaa unkariksi ja kerran englanniksi) ja kullakin kerralla osasin antaa toista osapuolta suunnilleen tyydyttävän ja mielestäni oikean vastauksen. Oon niin skenessä, huhu.

Lauantai lähti käyntiin vähän hitaissa ja sateisissa merkeissä. Päivemmällä sade onneksi lakkasi, joten lähdettiin sit umpimähkään haahuilemaan V. kaupunginosan kautta Ketjusillalle (Széchenyi Lánchíd) ja Budan linnavuoren hollille, ei tosin itse linnan alueelle, vaan jotenkin toiselle puolelle kyseistä kukkulaa. No niin. Seuraavaksi kuvia.

Kansallinen tupakkakauppa

Postipankki tms.

Oon ihan rakastunut näihin Budapestin saasteista ruskettuneisiin taloihin!

Vapauden aukiolla (Szabadság tér) on neuvostomuistomerkki, josta paikalliset ei ymmärrettävistä syistä ole ihan kauhean innoissaan.

Tää suihkulähde on mun lempparini!

Leijona Ketjusillalla

Tonava kaunoinen

Kaksi kaunoista hehe

Olipa iso proomu joessa

Remonttihommat linnan tuntumassa

Haahuiltuamme käytiin pitsoilla läheisessä italialaisessa ravintolassa, minkä jälkeen käytiin kaupan kautta kämpillä tekemässä pieni välikuolema ennen illan rientoja. Illalla mentiin ensin johonkin Ó utcalla sijaitsevaan kellaribaariin, jossa joku paikallinen harrastelijabändi esitteli soitto- ja riffienkopiointitaitojaan. Sieltä siirryttiin sit Király utcalla sijaitsevaan Patent 46 -baariin, jonka hiljaiseen ja kauniisti koristeltuun terassiin  miellyimme kovin. Katosta roikkui monenvärisiä meduusalamppuja ja seinälle oli maalattu mm. valtavan kokoinen sinivalas. Suomalais-unkarilaisessa seurassa oli hyvä alkaa vertailla maidemme "kansallisia traumoja" (Suomella sisällissota ja Karjalan menetys, Unkarilla Trianonin rauhansopimus) ja välillä keventää tunnelmaa sitsilauluja laulamalla.

Sunnuntaina paistoikin sitten aurinko ja kävin aamupäivällä keskenäni kävelyllä. Matkan varrelle sit osuikin suomalaista UFF:ia vastaava Humana, josta löysin mieluisan takin talvikelejä varten. Kuvaa siitä ei muodin ystävien harmiksi nyt ole. Seuraavaksi sen sijaan kaupunkikuvia jostain Terézvárosin kulmilta.

"Yksikään Terézvárosin koira ei osaa siivota omia jälkiään!"

Kun olin käyskennellyt keskenäni, lähdettiin porukalla löntystämään pitkin Andrassy útia auringon paahtaessa niskaan. Päämääränämme oli Budapestin taidemuseo, jossa on vielä syyskuun loppuun asti esillä Egon Schiele -näyttely. Vain 28-vuotiaana kuolleen itävaltalaisen ekspressionistin tuotantoon kuuluu ilmeisesti huomattavan paljon omakuvia sekä varsinkin naisia kuvaavia eroottisia muotokuvia. Itseä miellyttivät erityisesti isot ja näyttävät, monesti kuolemaa käsittelevät teokset. Kävimme lisäksi katsastamassa museon pysyvään varusteluun kuuluvan nykytaidekokoelman, jossa oli ihan hienoja juttuja, ja sit sellaisiakin, jotka laittoivat miettimään kysymystä taiteen olemuksesta (esim. teos nimeltä Untitled, joka koostui läpinäkyvästä kuvusta ja sen alla olevasta paidasta). Lippu Schiele-näyttelyyn kustansi 3000 forinttia (10 euroa), minä korkeintaan 26-vuotiaana EU-kansalaisena pääsin puoleen hintaan. Sama lippu soi pääsyn myös museon muuhun tarjontaan, mutta meillä ei energia tällä kertaa riittänyt nykytaidetta pidemmälle.

Taidemuseo

 Kulttuurista kylläisinä suunnattiin mun toiveestani lempiravintolaani Napfényes Étteremiin ("Auringonpaisteinen ravintola"), joka tarjoilee monenmoisia herkullisia vegaaniruokia, mm. isohkon valikoiman erilaisia pitsoja. Kyseisessä ravintolassa oon syönyt vähintään kerran jokaisella Budapestin-reissullani (joista tää oli viides), enkä halunnut katkaista perinnettä tälläkään kertaa. Tällä kertaa päädyin kolmen juuston pitsaan, joka oli herkkua! Sekaruokaiset seuralaisetkin vaikuttivat tyytyväisiltä annoksiinsa. Ruokajuomaksi otan joka kerta talon inkiväärilimonaadia, joka on ihan parasta!

Ruokailun jälkeen käytiin vielä yksillä lasillisilla paikassa, jonka seinässä oli hauskoja vaaleanpunaisia norsuja. Paikan huolettomasta ilmapiiristä kertoo, että punaviinini tarjoiltiin mehulasissa kera pillin. Suunnattiinkin varhain nukkumaan, koska mun piti harmikseni suunnata aamulla seitsemän junalla takas Szegediin.

Oli taas vähän hämmentävä junakokemus: nousin ekaan vastaantulleeseen ei-InterCity-vaunuun, ja menin samaan loosiin vanhemmanpuoleisen pariskunnan kanssa. Kohta loosiin tuli nuori tyyppi, joka ennen asettumistaan kysyi, että onhan kyseessä kakkosluokan vaunu. Pariskunta ei ollut varma. Kun konduktööri tuli tarkastamaan lippuja, hän käsittääkseni  huomautti sekä mulle että toiselle yksinmatkustavalle, että oomme väärässä vaunussa, mutta ainoastaan vanhempaa pariskuntaa hän kehotti ostamaan paikkaliput (tai mikä toi pótjegy onkaan suomeksi, en tiedä) ja lisäksi vaihtamaan "vähemmän uuteen" vaunuun. Konnarin mentyä kysyin nuorelta tyypiltä, että pitääkö meidän nyt vaihtaa vaunua vai ei, ja mun mielestä hän vastasi myöntävästi, mutta ei sit kuitenkaan liikkunut mihinkään (terveisin kielimuuri). Niinpä minäkin sit torkuin samassa loosissa tyytyväisenä loppumatkan. Pikaisen googletuksen perusteella oisin ymmärtävinäni, että alennuksiin oikeutetut, siis esim. opiskelijat saisivat matkustamaan ilman tuota pótjegy'tä, mut ota näistä sit selvää.

Juna-asemalta hyppäsin sit ratikkaan, jolla hurruuttelin suoraan viron tunnille, olipa taas iloa palata viron ja unkarin sekamelskaan, kun on puhunut kaksi päivää vaan suomea. Huomenna tuleekin yks kaveri Suomesta täällä Szegedissä käymään matkallaan Istanbulista Suomeen, jei. Hauskaa viikonalkua kaikille!