Hups, vähän vierähtänyt aikaa viime postauksesta! Viime aikoina oon ollut aika pitkälti koulupaineen ja sosiaalisen elämän ristitulessa, ni jäänyt blogi-tuottelias internet-aika vähiin. Mut selostanpa nyt kevätlukukauden opinnoistani, joista oon kaikista tosi innoissani ja iloinen! Opiskelen siis:
Morfologiaa, josta on oikeastaan kaksi eri luento+seminaari-settiä. Luennolla ope selittää, mut kutakin seminaari-istuntoo varten pitää lukea artikkeleita ja sit niistä keskustellaan. Toisessa semmassa luetaan juttui WALS:ista (ihan kiinnostavaa settii kielitypologiasta kiinnostuneille!) ja sit aina pohdiskellaan kutakin kielenpiirrettä valitsemamme suomalais-ugrilaisen vähemmistökielen (mää udmurtin) näkökulmasta. Toisessa seminaarissa ollaan tähän mennessä luettu unkarinkielisii artikkeleita, jotka on natiiveillekin ollut aika hankalia ymmärtää, niin itse oon sit viel normaaliakin enemmän aivot solmussa.
Leksikologiaa ja semantiikkaa. Tästäki on sekä luento- että seminaariosuus. Opettajalla on onneks selkeet luentomonisteet ni pystyn ihan hyvin seuraamaan, eikä tarvii lukee mitään happoisii artikkeleita. Aika paljon on kans suomenkielisiä esimerkkejä, ni sit voin aina esittää Äidinkielisen Näkökulmani TM, vaikka aika usein ei itellänikään oo välttämättä käsitystä, että miten sanaa x suomessa käytetään. Tästä tulee tosin nyt parin kuukauden tauko, kun ope lähtee Suomeen, mut pitää sit kirjotella jotain semanttisii analyysei (voin kuulemma kirjoittaa suomeksikin oo!).
Kenttätyötä. Tää on tämmöinen hauska käytännönläheinen katsaus kenttälingvistin arkiseen puurtamiseen. Meillä on siis kaksi informanttia, yks burjaatin- ja yks udmurtinkielinen. Mä ja yks toinen fennougristiikan opiskelija haastatellaan lupsakkaa burjaattitätiä, joka aina selittää Suomen-matkoistaan ja nauraa meille hyväntahtoisesti, kun yritetään ääntää burjaatinkielisiä sanoja. Tähän mennessä oomme selvittäneet burjaatin äännejärjestelmän ja joitain morfologian perusjuttuja (sijapäätteitä, monikkojuttui yms.), mut työ jatkuu.
Kielitypologiaa. Tää on tämmönen perusluentokurssi, ope selittää ja sit tehdään muistiinpanoja. Vaikka kielitypologian peruskäsitteet onki aiemmasta elämänkoulusta suunnilleen tuttuja, on tää ihan kivaa kertausta, varsinkin kun aihe on sydäntä lähellä!
Viroa. Aloitin täällä siis syksyllä viron alkeiskurssilla. Olin ainoa opiskelija niin päästiin etenemään aika nopeasti. Nyt kevääksi sain kurssikaverikseni viroa jo muutaman vuoden opiskelleen unkarilaisen. Välillä tuntuu hankalalta opiskella viroo unkarin kautta, kun suomi ja viro ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan, mut opinpa sit aina unkariaki lisää!
Udmurttia. Opiskelin udmurttii Suomessa viime lukuvuoden, silti tasoni tässä kielessä on ihan hävettävän alhainen. Opettaja jakoikin kahden hengen ryhmämme kahteen osaan, ni voin sit rauhassa tapella open kaa kaksin mun alkeistason vaikeuksiani vastaan. Udmurtti on sen jo sen verran kaukana suomesta, että unkari opetuskielenä ei aiheuta ihmeempii aivosolmuja. Koska opettajakaan ei puhu unkarii äidinkielenään, voidaan sit aina ihmetellä yhdessä, et mikä ihme on vaikkapa varsa unkariks (csikó, tarkistin myöhemmin).
Semmosii. 40 oparii pitäis tulla noista yhteensä, niin ei tuu Kelallekaan nokan koputtamista. Tänään pääsin kans ekaa kertaa kokeilemaan roolia pulpetin toisella puolen, kun toimin sijaisopena suomen kielen alkeiden kakkoskurssilla. Meni ihan yllättävän kivasti, vaikka etukäteen olin tietenkin ihan hermona. Näen varsin mahdollisena, että tulevaisuudessakin opettaisin suomee vieraana / toisena kielenä, sen verran kivaa hommaa toi on! Välillä koomistutin itseenikin vääntäessäni Havainnollistavia Käännöksiä suomenkielisistä sanoista unkariks (kasvissyöjä = zöldségevő, elokuva = élő kép jne.).
+++ mun ja läskin kämppiskissan kaverikuva:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti