Jälleen kerran palaan jo kuukausi sitten tekemäämme Serbian-reissuun. Kahden Belgradissa vietetyn yön jälkeen lähdimme ajamaan aamusta takaisin kohti pohjoista. Emme oikeen osanneet tulkita tienviittoja riittävän hyvin päästäksemme heti alkuun Novi Sadiin vievälle moottoritielle, joten päädyimme sit joksikin aikaa ajelemaan pikkuteitä sankan sumun siivittäessä matkaamme. Joskus Tonavan ylitettyämme jäi sumu vihdoin taakse, ja päästiin lopulta sit moottoritiellekin. Välillä piti vähän hidastaa vauhtia motaria ylittävien koirakaverusten säästämiseksi. Serbiassa oli muuten mielestäni aika paljon kulkukoiria. Toivottavasti ei kauheen tautisia, koska itse oikeastaan melkein refleksinomaisesti ojennun rapsuttelemaan kaikenlaisia karvaisia tallustajia, jos nää eivät suoraan näytä hampaitaan.
Novi Sad (unk. Újvidék) oli aivan tosi kiva kaupunki! Oma osansa tässä saattoi olla upealla lämpimän aurinkoisella kevätsäällä, jossa saatoimme mainiosti juoda kahvia terassilla takeitta. Isoon ja likaiseen Belgradiin verrattuna Novi Sad oli kivan kompakti, tosi kaunis ja jotenkin boheemin oloinen, tai ainakin vastaankävelevät kanssaihmiset oli Belgradin väestöön verrattuna enemmän semmosta taidekouluosastoa. Viehättävistä puitteista huumaantuneina suunnittelimmekin jo muuttoa Novi Sadiin. Tää jäänee haaveeksi, koska koulumatka Szegediin ois ehkä vähän turhan pitkä...
Vieläkin muistuu mieleen tänä päivänä kokemamme keväthuuma.
Kävelykadulla soitti mukaansatempaava katubändi, ilma oli täynnänsä
kevään tuoksua, piirrettiin Tonavan rantahiekkaan ja illansuussa
kavuttiin linnoitukseen ihastelemaan kaupunkia laskevan auringon
kajossa. Hassua, että olimme jo tuolloin innoissamme kevään alkamisesta, kun täällä Szegedissä kevät alkoi oman mittapuuni mukaan vasta tänään.
 |
| Monikielinen kaupunginkirjasto |
 |
| Tonava <3 |
 |
| I <3 NOVI SAD kauniisti kyrilliikalla |
 |
| Koiru torkkui maakuopassa |
 |
| Tässä klähmin linnoituksen kulkukoiraa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti