Pulinaa pustalta: Visegrád

Yhden Esztergomissa vietetyn yön jälkeen lähdimme siis aamulla Visegrádiin (joka tarkoittaa ilmeisesti slovakiksi "korkeaa vuorta", en tosin jaksa tarkistaa haha). Vasta Esztergomissa tajuttiin, että Visegrád on ihan pikku kaupunki / kylä (alle parituhatta asukasta), jossa tulisimme kuitenkin kaksi yötä viettämään. Toki myös paikkakunnan ainoa kauppa oli jonkun kirkollisen pyhän (helluntai?) seurauksena kaksi päivää kiinni, mutta onneks paikallinen vihannespuodin pitäjä oli tarpeeksi harhauskoinen pitääkseen puotia aamupäivisin auki, joten emme kuolleet nälkään.

Itse kaupunki oli tosiaan hyvin pieni, mutta näin sesongin aikaan turismi pitää paikan aika eläväisenä. Käytiin joen yli lautalla kaupungin toisella puolella, josta sai hyvää jäätelöä ja SATAPROSENTTISTA RUISLEIPÄÄ, kiivettiin kaupungin kuuluisalle linnavuorelle ja istuskeltiin tuntikausia Tonavan rannalla. Asuttiin semmosessa sievässä vierasmajassa, jossa ei lisäksemme muita vieraita näkynyt. Paikkaa pitävä täti-ihminen päivitteli joka päivä, miten kuuma päivä onkaan tulossa - noina päivinä lämpötila siis nousi +34:ään asteeseen - ja keitti meille aamuisin vahvaa kahvia. Paikassa oli lisäks vanha mäyräkoira, joka taapersi kiireettömästi pitkin terassia ja pihaa, ja oli aina valmis rapsutettavaksi. (Mun täytyy oikeesti varmaan hankkii koira joskus ku oon aikuinen ja asettunut, niin paljon innostun aina kun kohtaan tollasia elikoita.)

Oli jännä, kun linnavuorelta metsän läpi laskeutuessamme kohtasimme ensin vakavana seisoskelevan matkailijaryhmän, vähän alempana kaksi miestä tyhjän pahviarkun kanssa ja vielä vähän alempana poliisi- ja hautaustoimiston autot. Ilmeisesti joltain oli terveys pettänyt kesken rinnettä kapuamisen, rauha muistolleen.

Tätä kirjoittaessani oon palannut Szegedin kautta Visegrádiin (tarkemmin Kisorosziin) puuhastelemaan kääntäjäleirille, tätä lukiessanne oon jälleen kerran palannut Szegediin. Katsotaan mihin tie vielä vie ennen paluuta Suomeen!