Eger

Nyt on koulujutuista selvitty ja taas yhdeltä reissulta kotiuduttu pariksi yöksi tänne Szegediin ennen seuraavaa koitosta, joten ehdin vihdoin vähän kertoilla parin viikon takaisesta Koillis-Unkarin-reissusta, jonka ensimmäinen kohde oli siis viineistään tunnettu Eger.

Reilu kaksi viikkoa sitten lauantaiaamuna kello 6:15 (ei ollut ihan kauheasti valinnanvaraa bussilinjojen suhteen) lähdettiin köröttelemään bussilla Szegedistä kohti Egeriä. Kello 11 oltiin jo perillä, joten kesti jopa alle viis tuntia reissu oh, miten helppoa ja nopeaa on täällä matkustaa paikasta toiseen. Oltiin varattu huone semmosesta panziósta (vierasmaja? tai joku?), ja paikan omistaja tuli hakemaan meidät bussiasemalta. Aika hyvää palvelua! Kahden hengen huoneessa majoituttiin kera kylppärin. Huoneemme seiniin oli maalattu tämmöstä ihkuromanttista prinsessateemaa, oi.

Terassikin oli, vaikka se sateen vuoksi jäikin osaltamme pitkälti hyödyntämättä

Majapaikkamme oli kukkulalla, ni aina sai vähän kavuta. Tässä näköalat (siellä vähän kukkulaa kaukaisuudessa hii):

Päivä kului kaupungilla kierrellen ja puistossa maaten, palattiin sit just sopivasti sateen alta majapaikkaan kokkaamaan päivällistä.

Ystävyyskaupunkirakkautta viemärissä

 

Hohdokas hostelliateria

Linnanraunioita

Minareetti

Eger on vanha ja viihtyisä ja vierailumme aikaan myös varsin laajalti puolalaisten, ukrainalaisten ja unkarilaistenkin turistien kansoittama. Kaupungilla on myös värikäs historia mm. piirityksineen, joista kuuluisin on vuodelta 1552, ja tallentui myös Géza Gárdonyin tulkitsemana romaaniin Egri csillagok (suom. Egerin tähdet), joka on yksi unkarilaisen kirjallisuuden luetuimpia klassikoita. Turkkilaisvalloittajien jäljiltä kaupungissa on myös Unkarin korkein minareetti, joka taisi olla samalla myös ensimmäinen näkemäni laatuaan! Aika kapee puikula se oli, huimais varmaan itteä jos sinne pitäis päivästä toiseen kivuta rukouskutsuja huutelemaan. Linnakin kaupungissa oli, mutta se oli käyntimme aikaan remontissa, ni ei sitten viitsitty pääsymaksua maksaa (ja osuttiin paikalle muutenkin joku puoli tuntia ennen paikan sulkeutumista siltä päivältä).

Egerin must see -kohteisiin lukeutuu Szépasszony-völgy ("Kauniin neidon laakso"), jonne mekin sit majapaikkamme omistajan yllyttäminä ajauduimme iltakävelyn päätteeksi. Laakso on siis tunnettu lukuisista viinikellareistaan. Tietty myös ne kaikki muut Egerin turistit olivat löytäneet paikan päälle, ja vaappuivat juopuneina viinituvasta toiseen. Meininki oli kuin aikuisten huvipuistossa (jossa hupi koostuu humaltumisesta). Ei oikein innostuttu meiningistä, joten ostettiin sit homeenhajuisesta viinikellarista leppoisalta unkarilaissedältä litra viiniä suoraan tynnyristä muovipulloon ja poistuttiin paikalta. Viinin joimme kotikukkulallamme alla leviävää pimeää Egeriä tuijotellen ja maailmaa parantaen, ja kaukaisten kukkulain yllä löivät äänettömät salamat. Ja oli muuten hyvää viiniä!

Mizse - luonnollinen kivennäisvesi