Lillafüred

Toisena Miskolcin-päivänämme määränpäämme oli vierailla Lillafüredissä, joka on hallinnollisesti osa Miskolcin kaupunkia, mutta varsin kaukana itse kaupungista. Lillafüred on osa Bükkin kansallispuistoa, ja suosittu lomakohde varsinkin kotimaan turistien keskuudessa. Kampukselta Lillafürediin pääsimme kahdella bussilla ja raitiovaunulla. Onneksemme päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Yritettiin vähän kiivetä vuorellekin (tai mikskä näitä Unkarin kukkuloita nyt sanois, mutta on ne suomalaisesta näkökulmasta ihan vuoria), mutta lähinnä mun laiskuuteni johdosta päädyttiin jossain vaiheessa vaan jättämään kiipeilyt sikseen ja syömään eväitä. 

Reissun alkuosan seuranamme roikkui eräs Koiralainen, joka vain päätyi seuraamaan meitä pari tuntia. Eväämme eivät Koiralaista kiinnostaneet, rapsutukset sitäkin enemmän. Paikalla oli lisäksemme jokunen koululaisryhmä, sekä jonkin verran muita matkaajia, mutta mistään turistirysästä ei voinut puhua, aika rauhassa saimme siis nauttia luonnon rauhasta. Veneenkin ois saanut lainaksi järvellä souteluun, mutta A. oli itseäni vähemmän luottavainen soututaitojeni suhteen, joten päädyimme sit järveä sivuavaan polkuun. Olisi ollut jotain luoliakin, joissa ei tällä kertaa käyty. Lillafüred oli todellakin käymisen arvoinen paikka. Vehreitä vuoria jaksais ihastella loputtomiin!

Koirakaveri

Tässä vaiheessa vielä reippaasti kipuamassa, tyylikkäästi vain toinen hiha käärittynä

Fiinimpi kartano, missä fiinit ihmiset voi kai yöpyäkin

Vesiputouuuus. Unkarin korkein, kuulemma.

Sándor Petőfin käsi ja runollinen kivi