Otsikkogeneraattoria odotellessa

Mulla on täällä yksi englanninkielinen kurssi, jonka otin alunperin vahingossa, koska luulin sen olevan unkariksi (sillä kurssin nimi on unkariksi yliopiston nettisivuilla, eh). Päätin kuitenkin jäädä kurssille, koska aihe on mielenkiintoinen: unkarilaisen kulttuurin kulttuurienvälinen esittäminen (tai miten A magyar kultúra interkulturális bemutatása sit ikinä suomeksi kääntyykin), ja koska se tuo myös kivaa vaihtelua muuten pelkästään kielitieteestä koostuvaan kurssivalikoimaani. Kurssilla olevat unkarilaiset saavat välineitä siihen, miten puhua kulttuuristaan ulkomaalaisten kanssa, me ulkomaalaiset taas ehkä opimme paremmin ymmärtämään, miks madjaarit on niin omituisia omanlaisiaan. Opettaja puhuu kaunista englantia, hänen esitelmöintinsä on elävää ja otteensa vuorovaikutteinen. Pari viime viikkoa ollaan käyty läpi Unkarin historian pääkohtia. Maan historia koostuu enimmäkseen joutumisesta milloin kenenkin (turkkilaisten, Habsburgien, Neuvostoliiton, EU:n, eiku) vallan alle ja epäonnisesta sotamenestyksestä (viimeisin voitettu sota vuodelta 1419). Kai sitä vähemmästäkin harmittaa esim. kaikki.

Miks edes aloin kertoa tätä juttua, niin kävi hauskasti tänään ton tunnin jälkeen, että yks unkarilaisista opiskelijoista halusi äänittää jotain projektiaan varten mun sanomana muutamia valitsemiaan suomen kielen sanoja, jotka on samaa alkuperää unkarin vastaavien kanssa: jää (unk. jég), vesi (unk. víz), sarvi (unk. szarv) jne. En oo tosin ihan vakuuttunut siitä, että kumpuaako sanojen postilaatikko ja postaládikó samankaltaisuus ihan välttämättä yhteisestä kantakielestä... Ehkä se ei sit ollut niin tieteellinen projekti kuitenkaan, toivon. Tää sama tyyppi tais lisäks viime viikon luennolla esittää unkarin turkkilaisperäisten sanojen runsauden jonain argumenttina unkarin suomalais-ugrilaista alkuperää vastaan, hmm. 

Suihkulähde yliopiston päärakennuksen edessä

Kertaalleen meni tänään hermo, kun olin menossa kirjastoon, ja sit siinä porteilla käyntikortteja piipauttava setä (no nää on vähän tarkkoja) sanoi, etten saa viedä mun kuminauhakansiota (tai joku tommonen läpsykkä) sisään. Yritin selittää että oon kyllä monesti vieny, eikä oo kukaan aiemmin huomauttanu, mut järkähtämättömästi joskin ystävällisesti hän totesi, että ei onnistu. Laukkuja ja kasseja ei kirjastoon saa viedä, ja sen ymmärrän, mut ei nyt kukaan oikeesti voi kuvitella, että rupeen pöllimään kirjastosta kirjoja jossain lättänässä kansiossa, oikeesti. Pitääks mun sit joka hitsin paperi kiikuttaa mukanani erikseen, eäääh. Tuli joku hetkellinen hermojen menetys ton johdosta, että pitääks kaikki tehä niin vaikeeks, ja sit vaan lähdin istumaan humanistisen tiedekunnan kahvilaan, jossa oli kylmä. Säästävät varmaan lämmityskustannuksissa. 

Mitäs muuta, kolme päivää satoi, nyt paistaa aurinko, ensi viikolle lupailevat jotain +17-19 astetta. Ah. Myös, miksi aina jostain kielikurssilta tai vaihdosta tai mistä vaan bongaan sen ainoon virolaisen ja sekin on fennougristi? Ja miksen pysty keksimään mitään järkevää lopetusta (tai otsikkoa) tälle? 

Edit. Täytyy nyt vielä päivittää, kun heti tämän julkaistuani osui Facebook-syötteessäni silmään tää uutinen: Unkari kieltää ulkona nukkumisen. Onhan tästä lakimuutoksesta jo pidempäänkin ollut puhetta, mutta nyt sit meni läpi. Aivan käsittämätöntä perseilyä taas. Kodittomat on tietysti kodittomia vaan huvikseen tai häiritäkseen Kunnon Ihmisten™ elämää. Kiitos, Orbán.