Vappu, viisut ja matka sipulin alkulähteille

Heoo, päässy vähän unohtumaan blogi hups, sori fanit. Sataa toista päivää putkeen ni möllötän sit vaan sisällä jee. Oon ollu vähän kipeänäkin viime aikoina, mutta nyt alan olla jo paranemaan päin. Tänään on viimeinen virontunti, mutta muuten kaikki kontaktiopetus on loppunut. Muutaman tentin oon tehny, muutama vielä tulossa, myös sanastontutkimuksen esseetä ja kenttätyöpäiväkirjaa olisi väännettävä jossain vaiheessa. Saatiin muuten hyviä uutisia: mä ja kaksi kanssaturkulaista saadaan apuraha udmurtin kielen kolmeviikkoiselle kesäkurssille heinäkuussa! Rahahuolia siis ei, eikä muitakaan, Udmurtia odottaa!

Viime viikonloppuna katottiin tietty Euroviisuja! Tehtiin kasvishamppareita papupihveillä ja juotiin viiniä (ja Unicumia sekoitettuna kokikseen), namnam. Tänvuotisissa viisuissa harmitti ei-englanninkielisten kappaleiden vähäinen määrä, ja yleinen blahh-taso. Tai ehkä aika vaan kultaa muistot joka vuosi, ja aikaisempien vuosien viisut tuntuu aina jotenkin hohdokkaamilta kuin nykyiset. Itselläni ei ollut mitään ehdottomia suosikkeja, mutta Islannin ja Alankomaiden kappaleet ehkäpä musiikillisesti miellyttivät eniten. Euroviisujen hengen taas parhaiten vangitsi (toki Itävallan voittajakappaleen lisäksi) Puolan omituinen kansallispornahtava esitys.

Vappuakin juhlistettiin pienimuotoisesti fennougristiikan laitoksen voimin. Laitos järjesti mölkkyturnauksen, jonka ohessa syötiin munkkeja ja juotiin viiniä. Mölkky päättyi suomalaisittain murheellisesti, kun kumpikaan suomalaisedustajista ei päässyt palkintosijoille. Mut hauskaa oli, ja munkitkin hyviä. 

Toissaviikonloppuna oltiin alustavasti suunniteltu menevämme eväsretkelle kartasta bongaamamme lähiseudulla sijaitsevan järven (Fehértó, "Valkojärvi") tienoille. Toukokuun alku kuitenkin sekoitti aikataulunlukuvaistomme, ja jonkin aikaa bussiasemalla ihmeteltyämme tajusimme, että seuraava bussi määränpäähämme lähtisi vasta tunnin kuluttua. Ei jaksettu odottaa, joten päätettiin sit hypätä seuraavaan bussiin, joka menis johonki kohtuullisen lähelle. Kohteeksemme valikoitui siis Makó, koska joku meistä oli aiemmin kuullut kaupungin nimen.

Selvisi, että Makó on kuuluisa (?) kahdestakin syystä. Ensinnäkin he mainostavat itseään Unkarin kukikkaimpana (legvirágosabb) kaupunkina*, mutta heidän maineikkain tuotteensa on sipuli. Siis semmonen ihan tavallinen sipuli on Makón alueella kasvatettuna hungarikum, unkarilainen erikoisuus. Kaupungissa olis ollut myös sipulikylpylä(!), joka jäi ainakin tällä kertaa kokematta, vaikka aika houkuttelevalta olisikin kuulostanut. Kierreltiin sit katselemassa kaupunkia, joka ei tosiaan kovin iso ollut, ja jossain vaiheessa päätettiin istahtaa ruohopläntille pitämään piknikkiä. Toki alkoi jossain vaiheessa sataa, mutta onneksi olimme kaikki varustautuneet, joten istuimme sit syömässä eväitä kolmen sateenvarjon alla. 

Paluumatkaamme piristivät bussissa takanamme istuneet teinit, jotka ilmeisesti olivat englanninkielisestä keskustelustamme poimineet jotain unkarinkielisiä sanoja, ja alkoivat sit nuoruuden tarmokkaalla tungettelevuudella udella, miksi olemme Unkarissa, miksi osaamme unkaria, onko meillä lapsia ja poikaystäviä jne. Olen tietty iloinen kaikista unkarinpuhumistilanteista, mutta olipa silti aika omituinen keskustelu. Lopuksi kuvia.

*Pikaisella googletuksella selvisi, että tää on ilmeisesti kerran vuodessa jaettava palkinto, jonka Makó on voittanut vuonna 2004, mutta ehkä tää on vähän ku Nobel-palkinto, eikä koskaan vanhene.

Piti ottaa bussiasemasta kuva, kun oli niin mielenkiintoinen muotoilu

Sipulisuihkulähde!!

Kaupungintalon maalipinta oli alkanut jo vähän rapistuu

No tämmösiä sipulinkukkia oli Makóssa joka paikassa

 En muuten tiennyt, että József "Pulitzer prize" Pulitzer oli unkarilainen! Tulipa tääkin aukko sivistyksessä reissun aikana paikatuksi.

Tässä sijaitsi se talo, jossa syntyi ja eli vuoteen 1855 József Pulitzer (1847-1911),
Amerikassa maailmankuuluksi tullut toimittaja, julkaisija ja mukaansa nimetyn palkinnon perustaja.

Sateenvarjopiknik ja Doron silmä

Kadun päässä häämöttää sipulikylpylä

Hieno sipulipatsas

Jalkakäytävässä muistolaattoja Makóssa eläneiden ja toisen maailmansodan aikana menehtyneiden juutalaisten muistolle

Iloisen punaisen työväenlehden toimitus

Kaljamainos ja raunio - tähänhän voisi perustaa rauniopubin!