Kulunut viikko on ollut aika laiskanpulskee. Maanantaina ei ollut koulua pääsiäisen takia, ja keskiviikko oli vapaa humanistisen tiedekunnan (tai ehkä koko yliopiston, ei voi tietää) urheilupäivän takia. Muutamalle tunnille sentään osallistuin, osalle opettajan roolissa. Alkuviikosta sain vihdoin palautettua ton yhen roikkuneen esseenkin, niin en oo vapaa-ajalla juurikaan koulujutuilla päätäni vaivannu. Urheilupäivässä käytiin kaverin kaa hakemassa ilmaiset t-paidat ja glittertatuoinnit, mut urheilun jätimme muiden huoleksi ja t-paidat saatuamme lähdettiin syömään pullaa. Tämmöstä tyyliä siis. Omenan merkitys on siis alma mater, sillä alma tarkoittaa unkariksi omenaa.
Muuten on lähinnä tullut vietettyy aika kavereiden kanssa muun muassa kokkaillen ja Cosmosta (aaa niin makee!!!) katsellen. Oon kans lämmitellyt pitkäksi aikaa jäihin jäänyttä joogaharrastusta, ja tehnyt pitkii kävelylenkkejä mm. Duncan Trussellin podcastia kuunnellen. Tänään oli jopa 22 astetta lämmintä, niin tuli istuskeltua Szechényi térillä ulkolaisia mansikoita syöden. Kämppis on ollut Budapestissa koko viikon, ja kissaki muutti toisaalle, ni oon ollut täällä kämpän valtiaana. Kauheen kivaa on koko ajan kaikki, mut näin etukäteen tuntuu jo vähän haikeelta vaihtoajan loppu, paikoista ja tyypeistä ja jutuista luopuminen. Lukuisat leipomot ja halvat viinit ja lämpimät ilmat ja hienot rähjäiset rakennukset ja pihoilla käyskentelevät kanat ja unkarin kieli ja ihan yleisesti semmonen ulkomailla olemisen tuntu on semmosia juttuja mitä tuun täältä kaipaamaan. No joo, oonhan mä täällä vielä kaks kokonaista kuukautta, mutta täytyy nyt silti etukäteen vähän märehtiä, heh. Kaikkea kivaa vielä tiedossa, moni asia hämärän peitossa, mut hiljaa hyvä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti