Ennen kuin kertoilen viimeisimmästä reissusta, palaan vielä hetkeks huhtikuun puoliväliin Göttingeniin. Viimeisenä päivänä Ifuscon osanottajille järjestettiin retkiä, jotka oli etukäteen ilmoittautuessaan saanu valita muutamasta vaihtoehdosta. En edes muista, mitä olin valinnut, mutta alkuperäinen valintani oli yllättäen muuttunut kemiamuseoon. Ei auttanut muuta kuin suunnata kohti Göttingenin yliopiston pohjoista kampusta ja katsoa mitä tuleman pitää.
Ilma oli upea ja kampus kaunis eiku.
Selvisi, että kemiamuseo oli oikeasti vain yksi huone, johon oli koottu göttingeniläisten kemistien saavutuksia vuosien varrelta. Oppaanamme oli vanha setä, joka oli kauheen innoissaan aiheestaan, mutta jotenkin hänen esiintymisensä ei onnistunut sitä aiheen mielenkiintoa yleisöönsä ihan välittämään. Mutta yli tunnin saimme pienessä huoneessa kulumaan, joten aika syvissä kemistisissä vesissä uitiin.
Uteliaat fennougristit kemian kiehtovassa maailmassa.
Tää oli ehkä lempijuttuni! Alkuainetaulukko, josta käy selville kunkin alkuaineen ensimmäisenä keksinyt äijä.
Töhnät purkissa.
Itsellä alkoi lopulta olla vähän tällainen olo:
Mut lopulta kierros päättyi, ja ulkonakin sää oli seljennyt. Lähdimme siis vielä Göttingenin keskustaan kaupunkikierrokselle oppaan johdolla. Ennen varsinaista kaupunkikierrosta kävimme osoittamassa kunnioituksemme Göttingenin yliopiston suomalais-ugrilaisen laitoksen vanhalle tukikohdalle, jossa Ifusco myös perustettiin 30 vuotta sitten.
Sit takasin keskustaan.
En nyt kuukautta myöhemmin tietenkään enää muista kauheesti kaupunkikierroksen yksityiskohtii, mutta opas oli mainio ja kertoi vinkeitä tarinoita kaupungin historiasta. Oli mm. joku kirkontorni, jossa opiskelijat oli saaneet puoli-ilmaiseksi asustella sillä ehdolla, että viikonloppuisin turistit pääsevät heidän kortteeriinsa ihmettelemään, mutta muutama vuosi sitten tornissa asuminen oli paloturvallisuussyistä kielletty. Mut ihana ihana Göttingen!
 |
| Koirien vessa :3 |
Kaupunkikierroksen jälkeen päästiin viel mässäämään konferenssin järjestämisestä ylijääneillä rahoilla pannukakkupaikkaan. Ranskalaisia pannukakkuja en kyllä itse voi suositella - ovat kuivia kuin mitkä. Palasin sit majapaikkaani, ja lähdettiin Annan kaa vielä ajelemaan Göttingenin lähistöllä sijaitsevalle linnanrauniolle. Ilmeisesti tämmöisiä linnakkeita on Saksanmaa pullollaan monien alueellisten kuningaskuntien jäljiltä, mutta itse olin totta kai aivan innoissani, kun ei Suomessa mitään linnavuoria oo! Plesse burg oli siis kohteemme.
Näköala linnavuorelta.
Käytiin vielä kävelemässä linnaa ympäröivässä metsässä. Siellä oli joku projekti käynnissä, että edesmenneet omaisensa voi haudata puuhun (!?), ei ihan tajuttu et miten toi systeemi toimii, ehkä tuhkat ripotellaan jonkun tietyn puun ympärille tms. tai sit se on vaan symbolinen ele. Mutta sinne saa rakkaidensa nimet puuhun kiinnitettävään kylttiin, että tietää sit minkä puun juurelle mennä muistelemaan.
Tässä siis Göttingen, ensi kerralla vähän tuoreemmat aiheet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti