Szevasz tavasz!

Kulunut viikko on ollut aika laiskanpulskee. Maanantaina ei ollut koulua pääsiäisen takia, ja keskiviikko oli vapaa humanistisen tiedekunnan (tai ehkä koko yliopiston, ei voi tietää) urheilupäivän takia. Muutamalle tunnille sentään osallistuin, osalle opettajan roolissa. Alkuviikosta sain vihdoin palautettua ton yhen roikkuneen esseenkin, niin en oo vapaa-ajalla juurikaan koulujutuilla päätäni vaivannu. Urheilupäivässä käytiin kaverin kaa hakemassa ilmaiset t-paidat ja glittertatuoinnit, mut urheilun jätimme muiden huoleksi ja t-paidat saatuamme lähdettiin syömään pullaa. Tämmöstä tyyliä siis. Omenan merkitys on siis alma mater, sillä alma tarkoittaa unkariksi omenaa.

 

Muuten on lähinnä tullut vietettyy aika kavereiden kanssa muun muassa kokkaillen ja Cosmosta (aaa niin makee!!!) katsellen. Oon kans lämmitellyt pitkäksi aikaa jäihin jäänyttä joogaharrastusta, ja tehnyt pitkii kävelylenkkejä mm. Duncan Trussellin podcastia kuunnellen. Tänään oli jopa 22 astetta lämmintä, niin tuli istuskeltua Szechényi térillä ulkolaisia mansikoita syöden. Kämppis on ollut Budapestissa koko viikon, ja kissaki muutti toisaalle, ni oon ollut täällä kämpän valtiaana. Kauheen kivaa on koko ajan kaikki, mut näin etukäteen tuntuu jo vähän haikeelta vaihtoajan loppu, paikoista ja tyypeistä ja jutuista luopuminen. Lukuisat leipomot ja halvat viinit ja lämpimät ilmat ja hienot rähjäiset rakennukset ja pihoilla käyskentelevät kanat ja unkarin kieli ja ihan yleisesti semmonen ulkomailla olemisen tuntu on semmosia juttuja mitä tuun täältä kaipaamaan. No joo, oonhan mä täällä vielä kaks kokonaista kuukautta, mutta täytyy nyt silti etukäteen vähän märehtiä, heh. Kaikkea kivaa vielä tiedossa, moni asia hämärän peitossa, mut hiljaa hyvä tulee. 

Ifuscon tunnelmia

Göttingenin keskiviikko tosiaan jatkui rekisteröitymisellä konferenssiin, ja sit käytiin tutustumassa yliopiston kirjastoon. Kirjastokierros ei tuntunut ihan kauheen tarpeelliselta, kun kaupungissa olin kuitenkin vaan käymässä. Kävin kaverin luona sit välissä lepäilemässä ja päivällisellä, ja illalla oli Ifuscon avajaisbileet! Perinteen mukaisesti kunkin maan / tasavallan delegaatiot esittivät valitsemansa laulun, tanssin tahi muun esityksen. Me suomalaiset lauloimme Kalliolle kukkulalle (vanhalla sävelmällä), Livet är härligt, sekä jonkun saksalaisen sävelmän, joka ei ollut mulle tuttu. Oli kiva nähdä tuttuja ja ilta venähtikin aika pitkäksi. 

Torstaiaamuna jaksoin kuitenkin vääntäytyy yhdeksäksi avajaisseremoniaan, jossa Ifuscon kunniakasta historiaa muisteltiin monella kielellä. Loppupäivä tuli sit kuunneltua muiden osanottajien esitelmiä mm. suomalaisen pubislangin sananmuodostuskeinoista, ja otin myös osaa historiallisen kielitieteen työpajaan, joka oli ihan hauskaa näperrystä. Illalla jäikin sit bilettäminen mun osaltani väliin. Sen sijaan kutsuin uuden saksalais-virolaisen konferenssikaverini majapaikkaani päivälliselle, ja kolmistaan sit ruokailtiin, juotiin viiniä ja pelattiin lautapeliä.

Quelf oli aika mielenkiintoinen peli...

Perjantaina aamulla sit taas lähdin yliopistolle esitelmiä kuuntelemaan. Suurin osa kielitiedesektion annista oli ilokseni unkariksi, mutta yks ersänkielinen esitelmä oli kans hauskaa kuultavaa, vaikken ersää osaakaan. Iltapäivällä oli tarkoitus katsoa udmurttielokuva Пузкар (Puzkar, "Pesä"), jota ei sit ollutkaan saatu paikalle, mutta onneksi (?) yhdellä osanottajalla olikin muistitikullaan viime aikoina keskustelua herättänyt marinkielinen (mut käsittääkseni venäläisen ohjaama) Олык марий пылвомыш вате-влак ("Niittymarien taivaalliset vaimot"), joka oli mun ja monen muunkin mielestä aika kummallinen esitys. Elokuva koostui siis kaikkiaan 23 eri tarinasta, jotka kai pohjautui jotenkin marilaiseen kansanperinteeseen, mut tuntui kyllä lähinnä siltä, että jollain verukkeella piti näyttää vähäpukeisia tai tyystin nakuja naisia. Oli aika psykedeelistä meininkiä ajoittain, ja muutenkin aika raskas seurata yhtenäisen juonen puuttumisen vuoksi. Elokuvan voi vielä parin viikon ajan katsoa Yle Areenasta, tai jos ei jaksa koko leffaa, niin traileri kertonee oleellisimman. 

Perjantaina olikin sit jo Ifuscon päätösbileet. Oli kyl aivan huippuu tanssii saksalaisella klubilla kaikkien ihanien sugrihittien tahtiin. Pikkutunneille venyneestä juhlinnasta huolimatta jaksoin vielä lauantaina ihan hyvin aktiivilomailla, mutta siitä taas toisella kertaa. 

Konferenssipaikan pihapiiriä

Terveisiä Göttingenistä!

Nyt ollessani muutenkin vähän hysteerisissä tiloissa on semantiikan esseen kirjoittaminen tältä illalta joka tapauksessa tuhoon tuomittu, joten voinen yhtä hyvin kertoilla hieman Saksan-kuulumisia. Voin kertoo: oli upeeta! Tää oli järjestyksessään 30. Ifusco (International Finno-Ugrist Students’ Conference), mulle vasta toinen. Viime vuoden kokemus Kominmaalla Syktyvkarissa oli sen verran upee ja innostava, että halusin lähtee uudestaan siitäkin huolimatta, että Szegedistä jouduin matkustamaan Göttingeniin keskenäni. 

Matka ei alkanut kovin lupaavissa merkeissä: jo junamatka Szegedistä Budapestiin tyssäsi n. 40 minuutin matkanteon jälkeen, ja joku asemanväli piti sit mennä bussilla, mikä johti siihen, että olin Budapestissa lopulta noin puolisen tuntii myöhemmin kuin olin alun perin suunnitellut. Tää oli ongelmallista siksi, että olin varannut junan vaihtoon tunnin, missä ajassa piti kans vaihtaa rautatieasemaa Nyugatilta Keletille (no olisko liian yksinkertaista, että kaikki junat menis samalta asemalta, häh), eikä matkan määränpään ja pituuden takia ollut kauheesti valinnanvaraa junavuoroissa, jos halusi ehtiä samana päivänä perille. Perille Budapestiin päästyäni olin sit vähän paniikinomaisessa tilassa pelätessäni myöhästyväni junasta, enkä meinannut ensin löytää metroasemaa, ja sen lopulta löydettyäni juoksin pari kertaa metron liukuportaat ylös-alas, kun en oikein tiennyt, mihin suuntaan olin menossa. Kuin ihmeen kaupalla selvisin kuin selvisinkin Keletille jopa 10 minuuttia ennen junan lähtöä. 

Sanonpa, että saksalaiset junat on aika paljon siistimpiä ja hiljaisempia kuin unkarilaiset kolisevat rakkineet. Junien hiljaisuus ei ollut kuitenkaan pelkästään positiivinen asia: paluumatkalla koin harmillisen, mutta jälkikäteen ajateltuna oikeastaan varsin koomisen hetken, kun viistosti takanani istunut pariskunta alkoi valittaa kynsien leikkuustani aiheutuvasta äänestä, joka ei kuulemma ollut ruokahalua herättävää tai sopivaa. Kaikenlaisia.

Münchenissä vaihdoin junaa, ja siellä ehdin käydä vähän ihmettelemässä rautatieaseman ympäristöö. Tämmöseltä näytti: 

Göttingeniin saavuin tiistai-illalla yhdeksän maissa, matkustanut olin aamuviidestä. Ystävä oli onneks autoineen asemalla vastassa, niin ei tarvinnut jalkojaan vaivata. Teetä sit juotiin ja vaihdettiin kuulumisia, mutta sänky kutsui aika pian. 

Näkymiä kaverini pihapiiristä:

Keskiviikkoaamulla lähdettiin sit kiertelemään kaupunkia. Tämä oli tosiaan ensi vierailuni Saksaan, joten en tiedä millaisia saksalaiset kaupungit yleensä on, mutta ainakin Göttingenissä oli tosi viehättävää keskiaikaista ja varmaan muutakin arkkitehtuuria. Kaupungissa on myös tosi paljon opiskelijoita ja valtavasti polkupyöriä. Sainkin kaverini kakkospyörän lainaan vierailuni ajaksi, mikä oli kyllä hirmu kätevää kaupungilla liikkuessa! Göttingen on ilmeisesti myös tosi "hippi" kaupunki ekokauppoineen ja kasvisravintoloineen. Itse olin nelipäiväisen vierailuni perusteella ainakin ihan valmis jo muuttamaan sinne, vaikkakin sää on kuulemma yleensä pilvinen ja sateinen, eikä viime viikko tehnyt tässä poikkeusta. 

Tän kirkon remontointi oli vielä vähän vaiheessa, mutta kirkko oli kuitenkin auki kuulemma pitkän tauon jälkeen. Kuulemma Göttingenin ydinkeskustassa on vain yksi katolinen kirkko (en muista oliko se juuri tämä, mut todennäköisesti ei), ja loput protestanttisia, sillä ennen muinoin Saksan ollessa vielä jakaantunut satoihin (?) pieniin kuningaskuntiin kunkin alueen kuningas päätti alaistensa uskonnon harjoituksesta, ja Göttingenissä tää meni tälleen.

Tässäpä oon minä ja Göttingenin päänähtävyys Gänseliesel (Hanhi-Lissu). Kyseinen patsas on paitsi suosittu kokoontumispaikka, myös tärkeä osa kaupungin akateemista perinnettä: jokainen tuore tohtori joutuu antamaan Lissulle tuoreita kukkia ja suukon. Tällä kertaa oli patsas koristeltu iloisen pääsiäishenkisesti lähenevän juhlapyhän edellä, tavallisesti se lienee vähän vaatimattomamman näköinen.

Tää puisto on yliopiston päärakennuksen edessä. Kesäisin tänne kuulemma kerääntyy opiskelijat juopottelemaan. Itse päärakennus ei siis kuvassa näy, käytiin sielläkin tosin sisällä kääntymässä. 

Alla näkyy kuva kieliaineiden kampukselta. Alue on ollut ennen sairaala, mutta toimii nykyään yliopiston tiloina. Entinen leikkaussali toimii kuulemma aktiivisen opiskelijateatterin näyttämönä! Kielten opiskelijat olivatkin saaneet itselleen kaupungin kolmesta kampuksesta viehättävimmän - kaksi muuta olivat aikamoisia betonihirvityksiä.

Nyt nukkumaan, juttu jatkunee joskus taas!

Matkakuume nousussa!

Huhuu. Oon ihan täpinöissäni, sillä saan huomenna herätä kello 4:30 ja istua 13 tuntia junassa läpi Unkarin ja Itävallan ja puolen Saksanmaata, määränpäänäni Göttingenin Ifusco-konferenssi. Perillä vietän neljä päivää ja tien päällä (tai no raiteilla) päivän suuntaansa. Mut tulee varmasti ihan huippua, ja kivaa myös päästä käymään ekaa kertaa Saksassa! Hauskaa viikkoa kaikille!