Niin siis. Päätettiin sit matkalla takaisin Szegediin poiketa Aradin kaupungissa, koska se on Szegedistä suunnilleen samalla etäisyydellä kuin Timișoara, viimeksi mainitusta ehkä 50 kilometriä pohjoiseen. Aradin nimi oli tuttu Szegedissä sijaitsevasta Aradi vértanúk tere (Aradin marttyyrien aukio) -nimisestä aukiosta. Asukasmäärältään Arad ja Szeged ovat ilmeisesti aika samankokoiset kaupungit, mutta liekö ollut joku yleinen sunnuntaikooma vai mikä, mutta kaupunki ei kyl tuntunut millään lailla eläväiseltä tai edes elävältä. Ihmisiä näkyi vain harvakseltaan ja kaikki tuntui olevan kiinni.
Kartasta oltiin katsottu, että kaupungin halkaisevan Mureșjoen toisella puolella ois ollut joku massiivinen historiallinen linna, jota ei sit kuitenkaan onnistettu paikantamaan, mikä pettymys! Käytiin sit italialaisessa ravintolassa syömässä ihan mainiot pitsat ja pastat, ja haahuiltiin viel tovi ympäriinsä ihmetellen kaupungin ankeutta. Löydettiin jopa yksi kahvila, joka oli auki kahden jälkeen päivällä, ja sielläkin olimme ainoat asiakkaat. Romaniassa viikonlopun verran vieraillun kahden kaupungin kokemuksella sanoisin, että maassa (ainakin kaupungeissa!) pärjää englannilla ihan hyvin. Käsittääkseni myös saksa ja ranska on aika yleisesti osattuja vieraita kieliä Romaniassa. Unkarinkielisen vähemmistön osuus väestöstä vaihtelee aika paljon alueittain; reissumme aikana unkarintaidot tuli tarpeeseen yhden kerran Aradissa tietä kysyessä.
Oltiin muuten koko ajan siinä uskossa, ettei meidän Romaniassa tarvitse vignetteä (=tienkäyttömaksu) maksaa, kun emme moottoriteillä ajaneet. Kotiin palattuani sit kuitenkin kuulin kämppikseltä, miten onnekkaita olimme, kun ulkomaalaisella autolla ajaessa emme tulleet kertaakaan poliisin pysäyttämiksi, koska oikeastihan kyseinen maksu pitäis maksaa, vaikkei moottoriteille poikkeaiskaan. Kämppis myös päivitteli sitä, miten älytöntä käyttömaksun maksaminen on Romanian kaltaisessa maassa, jossa se maksu ei ainakaan teiden kunnossa mitenkään näy.
Viikonloppu oli perjantaita lukuunottamatta tasaisen pilvinen, mutta lähes heti ylitettyämme Unkarin rajan ilmestyi taivaalle pullea laskemistoimissaan puuhasteleva aurinko. Tuskin sattumaa! Kotiin palattuani illalla päätin viel sivistää itseäni naapurimaan lähihistoriasta katsomalla Yle Elävän arkiston koosteen Romanian vuoden 1989 vallankumouksesta. Jotenkin minulta oli mennyt aivan ohi, että omana elinaikananikin on Romaniassa ollut noin veristä rämistelyä. Hiljaiseksi vetää. Alla vielä Aradin kuvasatoa, olkaa hyvä.
Mureș |
Jännittäviä energiajuomia |
Houkutteleva leikkikenttä... |
Unkarin aurinko! |