perjantai 29. marraskuuta 2013

Romania: Arad

Tässä tältä erää viimeinen osa parin viikon takaisesta Romanian-reissusta. Tässä välissä täällä Szegedissä on ehtinyt sataa lunta pariinkin otteeseen. Ens viikolla ois neljä tenttii ja yks esitelmä, joihin kai pitäis yrittää valmistautua, mut nyt päiväunien jälkeisessä pöhnässä rästissä olevat blogipostaukset luonnistuu paremmin kuin mitkään oikeat hommat.

Niin siis. Päätettiin sit matkalla takaisin Szegediin poiketa Aradin kaupungissa, koska se on Szegedistä suunnilleen samalla etäisyydellä kuin Timișoara, viimeksi mainitusta ehkä 50 kilometriä pohjoiseen. Aradin nimi oli tuttu Szegedissä sijaitsevasta Aradi vértanúk tere (Aradin marttyyrien aukio) -nimisestä aukiosta. Asukasmäärältään Arad ja Szeged ovat ilmeisesti aika samankokoiset kaupungit, mutta liekö ollut joku yleinen sunnuntaikooma vai mikä, mutta kaupunki ei kyl tuntunut millään lailla eläväiseltä tai edes elävältä. Ihmisiä näkyi vain harvakseltaan ja kaikki tuntui olevan kiinni.

Kartasta oltiin katsottu, että kaupungin halkaisevan Mureșjoen toisella puolella ois ollut joku massiivinen historiallinen linna, jota ei sit kuitenkaan onnistettu paikantamaan, mikä pettymys! Käytiin sit italialaisessa ravintolassa syömässä ihan mainiot pitsat ja pastat, ja haahuiltiin viel tovi ympäriinsä ihmetellen kaupungin ankeutta. Löydettiin jopa yksi kahvila, joka oli auki kahden jälkeen päivällä, ja sielläkin olimme ainoat asiakkaat. Romaniassa viikonlopun verran vieraillun kahden kaupungin kokemuksella sanoisin, että maassa (ainakin kaupungeissa!) pärjää englannilla ihan hyvin. Käsittääkseni myös saksa ja ranska on aika yleisesti osattuja vieraita kieliä Romaniassa. Unkarinkielisen vähemmistön osuus väestöstä vaihtelee aika paljon alueittain; reissumme aikana unkarintaidot tuli tarpeeseen yhden kerran Aradissa tietä kysyessä.

Oltiin muuten koko ajan siinä uskossa, ettei meidän Romaniassa tarvitse vignetteä (=tienkäyttömaksu) maksaa, kun emme moottoriteillä ajaneet. Kotiin palattuani sit kuitenkin kuulin kämppikseltä, miten onnekkaita olimme, kun ulkomaalaisella autolla ajaessa emme tulleet kertaakaan poliisin pysäyttämiksi, koska oikeastihan kyseinen maksu pitäis maksaa, vaikkei moottoriteille poikkeaiskaan. Kämppis myös päivitteli sitä, miten älytöntä käyttömaksun maksaminen on Romanian kaltaisessa maassa, jossa se maksu ei ainakaan teiden kunnossa mitenkään näy.

Viikonloppu oli perjantaita lukuunottamatta tasaisen pilvinen, mutta lähes heti ylitettyämme Unkarin rajan ilmestyi taivaalle pullea laskemistoimissaan puuhasteleva aurinko. Tuskin sattumaa! Kotiin palattuani illalla päätin viel sivistää itseäni naapurimaan lähihistoriasta katsomalla Yle Elävän arkiston koosteen Romanian vuoden 1989 vallankumouksesta. Jotenkin minulta oli mennyt aivan ohi, että omana elinaikananikin on Romaniassa ollut noin veristä rämistelyä. Hiljaiseksi vetää. Alla vielä Aradin kuvasatoa, olkaa hyvä.






Mureș



Jännittäviä energiajuomia

Houkutteleva leikkikenttä...


Unkarin aurinko!

perjantai 22. marraskuuta 2013

Romania: Timișoara, osa 2.

Tarinointi Romaniasta jatkuu! Lauantaiaamuna herättiin reippaina ja lähdettiin ensi töiksemme tutustumaan hostellimme läheisyydessä sijaitsevaan ortodoksikatedraaliin. Sisäpuolella oli aika pimeää ja paljon kultakoristuksia. Eikä tietenkään penkkejä. Miten ne jaksaa seistä koko palveluksen ajan! Seurailin katseellani kirkossa vanhemmanpuoleista tyyppiä, joka pysähtyi jokaisen Jeesusta, Mariaa ym. esittävän kuvan eteen, teki ensin ristinmerkin ja sitten suuteli kuvaa. Kirkosta poistuessamme oli kans jännä huomata, että kaikki kirkon ohittaessaan ihmiset tekivät ristinmerkkejä. Suomalaisesta näkökulmasta mielenkiintoista, miten isossa roolissa tämmönen näkyvä uskonnollisuus paikallisten elämässä on.

Ortodoksikirkko
Kirkkovierailun jälkeen käytiin aamukahveilla, ja sitten ihmettelemässä nähtävyyksiä ja ostostelemassa. Löydettiin ihan huippu design-liike vai mikähän, missä myytiin kaikenlaisia pienyrittäjien uniikkeja käsitöitä: koruja, sisustusesineitä yms. Ostin itse olkalaukun 45 leillä (n. 10 €), kun vanha taas vähän vaihteeksi repsottaa aika uhkaavasti, enkä ole vielä onnistunut löytää lankaa ja neulaa mistään...



Allaolevan kuvan telttoja ihmetellessämme oppaanamme toiminut hostellin työntekijä kertoi, että jossain Timișoaran lähellä on pari vuorta, jotka sisältävät paljon jotain arvokkaita mineraaleja (ehkä kultaa, en muista), ja joku kanadalainen suuryhtiö haluaa louhia näistä vuorista mineraalit, mikä sit aiheuttais vakavia ympäristöhaittoja seudulle. Siispä tälle aukiolle ihmiset kuulemma kokoontuvat aina sunnuntaisin osoittamaan mieltään tätä hanketta vastaan.



Haahuiltiin mm. iiisossa leikkipuistossa ja ruusutarhassa ja käytiin taas päivällisellä BioFresh-kasvisravintolassa. Välillä käytiin hostellilla lepäilemässä ja illalla lähdettiin elokuviin. Koko kaupungin ainoa leffateatteri oli suht kaukana keskustasta (kävellen ehkä puol tuntia meidän hostellilta) aivan järkyttävän isossa ostoskeskuksessa, en oo ikinä nähnyt mitään vastaavaa, mut oonkin varmaan vähän maalainen. Kesti myös aivan tosi kauan ennen ku löydettiin elokuvateatteri sieltä, ja jonot oli tietty ihan sairaan pitkät. Saatiin sit loppujen lopuksi hihi ensimmäisen rivin paikat, oli niska vähän koetuksella. Käytiin siis katsomassa Thor: The Dark World. Olihan se ihan makeen näkönen 3D-pläjäys, mutta muuten ei oo siitä ehkä kauheesti sanottavaa. Mut ei kai tämmösissä juoni tai syvälliset henkilöhahmot varmaan ookaan se pääasia. Sisältöönsä nähden oli kyl ihan liian pitkä. Leffan jälkeen kesti viel jonkin aikaa ennen ku löydettiin pois tosta ostoskompleksista, ja oli ihan kummaa, että yhdeltätoista illalla koko paikka oli viel ihan täynnä ihmisiä, kaikki kaupat auki jne. Aivan tosi ahdistava paikka minusta, itse en haluaisi tuolla lauantai-iltojani viettää. Illalla käytiin viel irkkupubissa paikallisten keralla istumassa. Tässä vielä kuvia, reissuraportin viimeinen osa seurannee lähipäivinä!

Vuoden -89 vallankumouksen muistolle


Blogisti itse, ja taustalla joku linna tms.
Lions Club kokoontui musisoimaan raitiovaunuun

Leikkipuistossa hehe

Liukumäessä



"Intiaanikylä"

Jättishakki leikkipuistossa

I never promised you a rose garden jne.


Piti taas vähän julkkisbongailla, kun tuli aina niin isänmaallinen fiilis kaikista unkarilaisista jutuista...


Timișoaran unkarilainen teatteri!

torstai 21. marraskuuta 2013

Romania: Timișoara, osa 1.

Viime viikonloppuna käytiin pyörähtämässä rajan takana Romanian puolella Saksan-siskojeni kanssa. Annalla on auto, jonka kanssa lähdettiin liikenteeseen perjantaina puolilta päivin. Tietysti piti ensin vähän sählätä: Anna onnistui hajottamaan silmälasinsa ja Adriane unohti passinsa kotiin (tämä onneks huomattiin ennen Szegedistä lähtöä!). Päästiin sit kuitenkin liikkeelle, ja matka sujui kaikin puolin hyvin, vaikka Itä-Euroopan liikennekulttuuri joskus vähän jännää onkin. Rajan ylityskin oli aika simppeliä kahden EU-maan välillä: passia vilautettiin unkarilaisille poliisisedille ja päästiin saman tien jatkamaan matkaa.

Rajan ylityksen huomasi muustakin kuin radio-ohjelmien muuttumisesta romaniankielisiksi: kaikenmaailman maatalouseläimet kanoista possuihin ja lampaisiin laidunsivat tienvierustoilla, peltotöissä näkyi hevosia ja kylissä krusifiksit olivat yleinen koriste talojen ulkopuolella.

Raja häämöttää!

Romanialainen lehmä hengaa
Matkaan meni sellaiset pari tuntia, ja kahden maissa iltapäivällä oltiin perillä Timișoarassa (unkarilaisittain Temesvár) Länsi-Romaniassa. No tietenkin sit auto aiheutti ongelmia, kun ei tiedetty, mihin se pitäis parkkeerata. Löydettiin keskustasta parkkipaikka, johon ajateltiin jättää auto siksi aikaa, kun heivataan omaisuutemme hostelliin. Sit paljastui, että parkkipaikasta pystyi maksamaan vaan romanialaisesta puhelinliittymästä lähetetyllä tekstiviestillä. Tietenkin. Parkkipaikalla pyöri pari parkkisakkosetää (onks näille joku oikee nimitys?), ja käytiin pyytämässä, että voitais jättää auto sinne hostellikeikan ajaksi. Setä oli oikein mukava ja antoi luvan.

Mentiin sit hostellille, ja selvis, että parkkipaikka on maksullinen vain viiteen asti perjantaina, joten kello viidestä alkaen saisimme parkkipaikan maksutta koko viikonlopuksi. Aikaeron vuoksi kello olikin sit jo melkeen neljä, muttei haluttu kuitenkaan riskeerata, että saatais parkkisakko viimeisen tunnin vuoksi. Mentiin sit takas parkkipaikalle haahuilemaan, ja löydettiin ystävällinen paikallinen, joka suostui lähettämään liittymästään tekstiviestin meidän puolestamme suostumatta ottamaan rahallista korvausta vastaan. Kiva!

Hilluttiin sit kaupungilla ja käytiin ihmettelemässä kasvitieteellistä puutarhaa, jonne oli ilmainen sisäänpääsy, ja joka oikeastaan muistutti enemmän puistoa kuin kasvitieteellistä puutarhaa. Haahuiltuamme käytiin syömässä BioFresh-nimisessä mainiossa kasvisravintolassa, jossa oli ihan tosi laajat valikoimat ja tosi hyvää ruokaa. Söin kuskussalaattia ja avokadopastaa, oi nam.

Palattiin sit hostellille ja väiteltiin varmaan puol tuntia italialaisen hostellivieraan kanssa kasvissyöjän määritelmästä. Erityisen koomiseksi tilanteen teki se, että kyseinen tyyppi osasi puhua ainoastaan italiaa, jota taas kukaan meistä ei juurikaan osannut. Yks hostellin työntekijöistä houkutteli meidät lähtemään konserttiin, johon asti ei sit kuitenkaan koskaan päädytty (kaikki paikat varattu tms.), mutta mentiin sen sijaan irlantilaishenkiseen pubiin, jossa tarjoilijat oli ynseitä, ysärirokki soi, ihmiset tupakoivat sisällä ja korttipeli Unoa ei saanut pelata. Ihan hauska ilta oli! Nyt en jaksa jaaritella enempää, joten jatkan ehkä huomenna tai joskus. Lopuksi viel kuvia perjantailta.

No muutama pulu
Katutaidetta kirjaimellisesti
Keskusaukio iltaruskossa. Vasemmalla jossain on meidän hostelli.

Näkymä hostellin ikkunasta


Julkkisbongausta t. nimim. "Opiskelin uskontotieteen perusopinnot"

Näitä koko kansan hirsipuita näkyi kaupungilla useammassakin paikassa

Marraskuinen ruska kasvitieteellisessä puutarhassa


Teknillinen korkeakoulu tms. hehkui iltavalaituksessa

maanantai 11. marraskuuta 2013

Budjettijuttuja


Toisin kuin Suomessa, täällä valtaosa jokapäiväisestä rahaliikenteestä tapahtuu käteisellä. Kortillakin voi monessa paikassa maksaa, mutta ei kuitenkaan niin monessa, että käteisettä liikkumista kannattaisi ottaa tavaksi. Maksan käteisellä yleensä silloinkin, kun mahdollisuus kortilla maksamiseen on, koska kaikki muutki tekee niin, ja siihen on jo ehtinyt tottua. Monesti ei kuitenkaan riitä, että on käteistä, vaan pitää myös olla tarpeeksi pientä käteistä. Kerran yritin opiskelijaruokalassa rohkeana maksaa kymppitonnin setelillä (n. 34 €), mutta myyjä totesi suorilta, että ei pysty niin isoa rahaa vaihtamaan. Kerran taas oltiin teellä teehuoneessa, ja olisin halunnut maksaa kymppitonnilla, mutten voinut, koska kaveri mua ennen oli juuri maksanut samanmoisella. Kokemuksistani oppineena maksan isommilla seteleillä vain marketeissa. 

Hölmöksi tilanteen tekee se, että koska mulla on suomalainen pankkikortti, menee käteisnostoistani aina joku x summa palvelumaksuja. Palvelumaksujen osuuden minimoidakseni nostan aina mahdollisimman ison summan kerralla. Tietenkin monet pankkiautomaatit syytää ihan vaan minun kiusakseni paitsi kymmenen-, myös kahdenkymmenentuhannen forintin seteleitä. No niilläkin voi kyl marketeissa maksaa, usein myyjän huokailun ja/tai silmienpyörittelyn säestämänä. Onneks kakskymppiset voi aina käyttää vuokranmaksuun (siis totta kai vuokra maksetaan käteisellä DUH). Olen harkinnut myös unkarilaisen pankkitilin avaamista, mikä voisi ehkä helpottaa tätä mun ongelmaa, mut kuulemma jopa unkarilaisella kortilla käteistä nostettaessa menee joku pieni maksu. No varmaan kyl pienempi mitä ulkomaalaisen kortin kanssa. 

Tää säätäminen tietty johtuu siitä, että asiat täällä on enimmäkseen (suomalaisella mittapuulla) tosi edullisia. Tääki tietenkin vaihtelee tosi paljon: asuminen on halpaa, samoin (kotimaiset) elintarvikkeet, ulkona syöminen, kahvittelu ja kaljoittelu. Edellä mainitut on käytännössä ainoat asiat, mihin mulla täällä rahaa menee, mutta jos haluaisin ostella uusia vaatteita, elektroniikkaa tai vieraskielistä kirjallisuutta, saisi niistä maksella aika lailla samoja hintoja kuin Suomessakin. Käytettyjä vaatteita tosin saisi edullisesti: täällä on muutamia käytettyjen vaatteiden (használt ruha) liikkeitä, joissa vaatteita myydään viikonpäivittäin vaihtelevalla (alle eurosta muutamaan euroon) kappale- tai kilohinnalla (!). Vähän niin ku olis UFF:n tasarahapäivät joka päivä, tosin ilman niitä UFF:n villejä "retro"kuteita.

Pari päivää sitten oltiin yhdessä pienessä kioskityylisessä elintarvikekaupassa valkkaamassa viinejä. Selostin myyjälle, että haluaisimme kaksi pulloa kuivaa viiniä: yhden punaista ja yhden valkoista. Hän suositteli meille jotain punkkua (520 ft) ja valkkaria (749 ft), mutta hetken päästä huomasikin, että hänellä oli myös kuivaa valkkaria 520 forintin (n. 1,7 €) hintaan, ja suosittelikin sitä tuon hintavamman 2,5 € viinin sijaan. Ihana! Aikaisemmin oltiin juotu kuppilassa unkarilaisia viinejä 110 forintin (n. 0,4 €) desilitrahintaan, ja tuntui aika hullulta, että viini baarissa ei ole juuri kalliimpaa kuin jos ostaisi pullon kaupasta. Olut maksaa pubissa euron pintaan, kahden euron tuopillinen on jo riistoa ja häväistys. Kahvin ja pullan saa paakarilta tai humanistisen tiedekunnan kahvilasta n. 1-1,5 eurolla. Lounaan hinta on paikasta ja laadusta riippuen vajaasta kahdesta eurosta noin neljään euroon. Samanlaista opiskelijaruokalasysteemiä opiskelija-alennuksineen ei täällä ole kuin Suomessa, mutta ainakin yhdessä tietämässäni ruokapaikassa opiskelijat saavat pienen alennuksen. Oikeissa ravintoloissa tulee käytyä aika harvoin, niin en oikein tiedä hinnoista, mutta 2000 forintilla (n. 6,7 €) yleensä selviää ruoasta ja juomasta. Päivän menu (napi menü) alkukeittoineen ja jälkiruokineen on yleensä n. 3 €.


Lopuksi vielä esimerkinomainen maininta tämänpäiväisistä ruokaostoksistani (kuvassa). Tescosta leipää, suklaasoijamaitoa, margariinia, sinappia, mustapippuria ja kuivattua meiramia yhteensä 2000 ft eli n. 6,7 €. Yli puolet summasta vievät soijamaito ja margariini, nuo ulkomaiset ylellisyystuotteet. Lisäks vielä vihannespuodista kurkku ja muutama tomaatti yht. 315 ft (n. 1 €). No joo, en ees muista mitä asiat Suomessa maksaa, enemmän kai kuitenkin.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Markkinatunnelmaa taas

Täältä ei festarit näytä kesken loppuvan. Tän viikonlopun ohjelmassa olikin Mangalica-festivaali. Mangalica on siis ymmärtääkseni tietty pörröinen sikarotu (kts. kuvat alla). Aika perusmarkkinat oli kyseessä, pienyrittäjät myyskentelivät käsityötuotteita, hunajaa, viiniä ja makkaraa, lisäks lapsille oli karuselli ynnä muuta ohjelmaa, ja iltapäivällä esiintymislavalla soitteli säkkipillisti. Unkarilaiset näyttää olevan kauheen innoissaan kaikenlaisten kansallisten ja paikallisten tuotteiden, kuten nyt näiden possujen, brändäämisestä. Ei siinä mitään - mun mielestä on hauskaa, kun paljon kaupunkilaisia kokoontuu yhteen, ja sit voi törmäillä sattumalta tuttuihinkin.

Lankamummo, taustalla pulipehmoleluja

Siat löhöö


Sioista pötköjä :c

Jotain vihannesleikkuria tässä varmaan myytiin

Kesäkurpitsakroko


Mää ja ystäväni pullarulla

Kojujen kattoja ja kaupungintalon torni

Yksinäinen pillisti sai kuulijain korvat soimaan