Luca napi kirándulás Kiszomborra

Tänään tehtiin Lucan päivän (Luca nap) kunniaksi pieni retki Kiszombor-nimiseen kylään n. 40 minuutin bussimatkan päähän Szegedistä. Kyseessä on kai siis periaatteessa Suomestakin tuttu Lucian päivä, mutta päivään liittyvät perinteet on täällä ihan erilaiset. Kiszomborista kotoisin oleva Gabi kertoi, että ennen vanhaan Lucan päivänä alettiin rakentaa jouluksi tuolia 13 puulajista. Jouluna tuolin ollessa valmis se vietiin kirkkoon keskiyön messuun, ja tuolin päälle seisomaan noustessaan pystyi tunnistamaan noidat seurakuntalaisten keskuudesta.

Lisäksi Lucan päivään liittyy kaikkia erilaisia rakkausennustuksia, mm. kylmään veteen heitetystä tinasta ei Suomen tapaan ennustetakaan tulevan vuoden tapahtumia, vaan tulevan aviomiehen ominaisuudet. Toinen keino selvittää tulevan sulhon henkilöllisyys on leipoa 12 gombóc:ia (jotain täytettyjä pulleroita), joista jokaisen sisällä on paperilla tms. yhden miehen nimi. Pullerot viskataan veteen, ja ensimmäisenä pinnalle nouseva leivos sisältää tulevan aviomiehen nimen. Noitia, tinaa ja avioennusteita, täähän on ihan ku meidän pääsiäisen, uudenvuoden ja juhannuksen risteytys!

Kiszomboriin saavuimme auringon jo laskettua, joten kuvat ovat vähän hämäriä. Kylässä ois ollut jonkinnäköinen paikallismuseokin, mutta sitä ei ilmeisesti lainkaan lämmitetä, joten Gabi katsoi parhaaksi olla kiduttamatta meitä jäisellä kylämuseolla.

Kulahtanut linna

Erikoinen pyöreänmuotoinen kirkko kuulemma säästyi tuholta turkkilaisvallan aikaan, koska turkkilaiset säilyttivät siellä hevosia. Tai jotain.

Kirkko toiselta puolelta

Puinen Betlehem

Tää talo on kai saman perheen raken(nut)tama kuin ekan kuvan linna, mut semisti paremmin säilynyt

Paikallisella kulttuuritalolla oli koko perheen tapahtuma, joka koostui enimmälti lapsille suunnatusta Lucan päivä- ja jouluaiheisista askartelupisteistä. Liityimme sit unkarilaislasten joukkoon askartelemaan! Ensimmäinen piste näytti tältä:

Sukkahousuja, lankaa, heinää, puulastuja ja vehnänjyviä

Ylläolevassa ideana oli siis täyttää sukkahousuista leikattu pätkä ensin puulastuilla ja sitten vehnänjyvillä. Toivottuna tuloksena on ihmispäätä muistuttava pallero, jolle säännöllisesti kasteltuna kasvaa jouluun mennessä hiuksetkin vehnänjyvien itäessä. Mun taiteilemani pää näkyy alla, saa nähdä kasvaako mitään.

Seuraavaksi siirryimme noitien askarteluun. Oli kaltaiselleni mämmikouralle aika haastavaa, mut onneksi askartelutäti ystävällisesti auttoi. Prosessi vaiheessaan:

Doro työn touhussa

Ja valmiit noitaset luutineen (oikeanpuoleinen on mun):

Askartelimme lisäks joulukortteja ja enkelinmalliset kuusenkoristeet. Myös mm. piparkakkujen koristelua ois ollut tarjolla. Jossain vaiheessa salissa kierteli tyyppejä pogácsa-korillisten kanssa. Kehotettiin syömään varovasti, joten osaan niistä oli kai kätketty jotain. En tiedä mitä, mutta itselleni ei yllätyksiä (onneksi?) sattunut. Tilaisuus päättyi kolikkojen heittämisellä lapsiyleisöön sekaan. En ymmärtänyt, mikä ajatus siinä oli takana, mutta lapset olivat innoissaan.

Kurpitsasesonki se vaan jatkuu

Noita oli valppaana

Kaikenkaikkiaan oli mainio ja vähän erilainen iltapäivä, ja oli kiva oppia uutta unkarilaisesta kansankulttuurista!

Joulunalustunnelmia

Mitäs tänne sit kuuluis. Pari viime viikkoa oon tohissut tenttien kanssa, mutta nyt lukukausi on melkein pulkassa. Enää pitäisi kirjoittaa jotain älyllistä viron pohjoismurteista, ja ens viikolla odottaisi vielä yks tentti uralilaisista kielistä.

6.12. Unkarissa jakaa namuja Mikulás, kotoista Joulupukkiamme muistuttava partasuuhahmo. Myös aidolla suomalaisella Joulupukilla on käynnissä huomiseen saakka kestävä Unkarin-kiertue. Muutama päivä sitten hän vieraili täällä Szegedissäkin, mutta ilmeisesti vain harvat ja valitut pääsivät häntä tervehtimään, tai ainakin yksi unkarilainen ystäväni käännytettiin ovelta hänen pyrkiessään Pukin puheille. Traagista. Ja jouluaattona täällä ei siis lahjoja tuokaan joulupukki vaan Jeesus-lapsi. Sama pätee ainakin jossain osissa Saksaa. Mielikuva on mun mielestäni aika koominen, mutta tärkeintä lienee, että lahjat tulevat ylipäätään tuoduiksi.

Vaikka Mikulásta en tavannutkaan, oon kuitenkin tehnyt jouluisia juttuja: laulanut suomalais-ugrilaisia joululauluja laitoksen pikkujouluissa (kiskarácsony), hytissyt joulumarkkinoilla, juonut lämmintä viiniä (forralt bor) ja kokannut saksalaisten kanssa täytettyjä uuniomenoita (NAM). Joulusuunnitelmat on muuten vielä aika avoinna. Suomeen en oo tulossa, joten vietän joulun joko täällä (onneks en ole ainoa täällä joulustava vaihtari) tai sitten lähden ihmettelemään Balkanin niemimaata. Aika näyttää.

Ihmeteltäköön vielä vauhtia, jolla aika täällä kiitää. Kolme kuukautta on mennyt hujauksessa, enkä ainakaan vielä ole ehtinyt Suomea kummemmin ikävöidä. Enkä osaa mitenkään suhtautua siihen ajatukseen, että ensimmäinen lukukausi täällä on käytännössä ohi, ja monet kivat tyypit lähtee seuraavan parin kuukauden sisällä lopullisesti takaisin kotimaihinsa. Onneksi itse jään vielä seuraavaksikin lukukaudeksi. Tuntuu, että tää kokemus olisi jotenkin pahasti vaillinnainen, jos viettäisin täällä vain 4-5 kuukautta. Kielitaidossani, sosiaalisissa suhteissani ja kulttuurintuntemuksessani on vielä niin paljon syvennettävää.

Joulumarkkinoiden vetonaula: valaistu poro

Kuusi ja heinäpaalilabyrintti

Vähän yrittää talvea pukata

"Huomenta!"

Pukki pulassa